Damielle Gem
|
Neiran kylkiäisenä Foxburyyn muutti vanhempi ratsuponitamma Damielle Gem, kouluratojen kiistaton tähti. Damielle on jo kilpailu-uransa ehtoopuolella, mutta asiakashevosena sillä on vielä paljon annettavaa. Damielle jos joku on oikea poni opettamaan lapsia koulukiemuroiden saloihin, mutta ajatuksena on käyttää tammaa myös jalostukseen, koska se nyt vaan kertakaikkiaan on niiin hieno. Edellisessä kodissaan Damielle on kilpaillut paljon Helppo B-A tasolla.
Kuuliainen ja herkkä Damielle Gem ei ehkä ole ruudinkeksijä, mutta kelpo poni se silti on. Se ei kysele tai kyseenalaista mitään vaan tekee asiat niin kuin pyydetään. Se on jopa hieman tossukka ja antaa muiden hevosen höykyttää itseään ihan mielivaltaisesti. En ole koskaan nähnyt Demin pitävän omia puoliaan ja tästä syystä sen tarhakaverit täytyykin huolellisesti valita sellaisiksi, jotka eivät ryhdy kiusaamaan kilttiä tammaparkaa. Hoitaessa Demi on rauhallinen ja seesteisen oloinen poni. Se väistää hyvin ihmistä ja oikeastaan tamman olemus huokuu anteeksipyytelyä olemassaoloaan kohtaan. Demiä kannattaa palkita ja kehua usein, sillä se nostaa muuten niin varovaisen tamman itsetuntoa.
Ratsuna Demi on erittäin osaava kouluponi, joka liikkuu tahdikkaasti ja kauniisti. Yllättävää kyllä, Demille on jokseenkin vaikeaa kokoavat liikkeet, vaikka nekin se suorittaa kyllä, kun sen saa ratsastettua tarpeeksi hyvin läpi. Demillä on tapana juosta vähän pitkänä ja matalana, mikä todennäköisesti johtuu sen pitkästä rungosta. Sen sijaan lisätyt askellajit ovat Demin bravuuri ja sen lisätty ravi peittoaa monen puoliverisenkin askeleet. Demi on siitä hyvä ratsu, että se ei kiemurtele, pukittele tai muutenkaan ole hankala, mutta oman haasteensa sen ratsastamiseen tuo tamman herkkyys ja vauhdikkuus. Tästä syystä Demi ei osallistu alkeistunneille, mutta vähän kokeneempien ratsuna se on oikein suosittu.
Sukutaulu
|
|
eiei. Wittgehnsein (kwpn) - eiee. Lichtenbergs Flurry (welsh B)
eeii. Midnight Rambler ox - eeie. Lots Of Potential (welsh B)
eeii. Midnight Rambler ox - eeie. Lots Of Potential (welsh B)
Jälkeläiset
12.09.2018 nasp o.
18.11.2018 nasp t. |
ei meriittejä
ei meriittejä |
Kilpailukalenteri
KRJ-sijoituksia 45, joista voittoja 13.
02.04.2016 Zeios, KRJ koulu: Helppo B - 5/30
10.04.2016 Zeios, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 10.04.2016 Fiktio, KRJ koulu: Helppo B - 7/65 11.04.2016 Kettula, KRJ koulu: Helppo B - 5/30 13.04.2016 Fiktio, KRJ koulu: Helppo B - 4/65 14.04.2016 Petäjävaara, KRJ koulu: Helppo B - 5/30 16.04.2016 Fiktio, KRJ koulu: Helppo B - 8/65 17.04.2016 Marrasvaara, KRJ koulu: Helppo B - 5/60 17.04.2016 Aurinkoisen Talli, KRJ koulu: Helppo B - 3/14 08.05.2016 Marrasvaara, KRJ koulu: Helppo B - 3/40 22.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 24.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 5/30 25.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 5/30 26.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 29.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 29.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 3/30 31.05.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 01.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 2/30 04.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 04.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 5/30 04.05.2016 Turmeltaja, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 10.05.2016 Turmeltaja, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 13.05.2016 KK Ginger, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 |
20.05.2016 KK Ginger, KRJ koulu: Helppo B - 1/30
21.05.2016 KK Ginger, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 27.05.2016 Ruuti, KRJ koulu: Helppo B - 6/40 05.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 2/30 06.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 1/30 08.06.2016 Härdelli, KRJ koulu: Helppo B - 2/30 09.06.2016 Mooncruiser, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 15.06.2016 Mooncruiser, KRJ koulu: Helppo B - 4/30 16.06.2016 Mooncruiser, KRJ koulu: Helppo B - 3/30 17.06.2016 Mooncruiser, KRJ koulu: Helppo B - 3/30 12.07.2016 Ventos, KRJ koulu: Helppo A - 1/30 13.07.2016 Ventos, KRJ koulu: Helppo A - 1/30 16.07.2016 Ventos, KRJ koulu: Helppo A - 1/30 18.07.2016 Ventos, KRJ koulu: Helppo A - 4/30 03.08.2016 Mörkövaara, KRJ koulu: Helppo A - 2/30 10.08.2016 Mörkövaara, KRJ koulu: Helppo A - 1/30 12.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 4/30 14.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 5/30 19.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 1/30 20.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 3/30 22.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 4/30 29.01.2019 Safiiritiikerin Kilpailukeskus, KRJ Helppo B - 1/30 |
Päiväkirja & valmennukset
30.12.2018 Kouluvalmennus, valmentaja Knipse
“Hei, mukava tutustua”, sirkutin leveästi hymyillen ja puristaen Sylvin kättä kevyesti.
“Kaunis hevonen sinulla”, jatkoin ja taputin rautiasta ratsuponia kaulalle. Muutaman sanan vielä vaihdettuamme tamman omistajan Sylvin kanssa, nainen nousi näpäärästi Demin selkään ja alkoi määrätietoisesti verrytellä tammaa, joka osoittautui hyvin kaunisliikkeiseksi poniksi. Seurasin tarkkaan Sylvin hyvin kevyitä, mutta Demin tulkittavissa olevia, vaikkakin ehkä hieman myöhäisiä puolipidätteitä.
“Kokeile antaa puolipidätteet hieman aiemmin, jotta Demi ehtii tulkita ne kunnolla”, huikkasin naiselle ja jäin hiljaa seuraamaan Sylviä joka vaikutti hyvin keskittyneeltä.
“Hyvä, juuri noin!” Kehuin kun Sylvi sai oikean ajoituksen puolipidätteilleen.
“Tee tälle pitkälle sivulle pohkeenväistö, vaihda suuntaa ja tee samaan kohtaan uusi pohkeenväistö”, ohjeistin Sylviä nähdäkseni miten tuon tamma liikkuisi sivuttain. Demin jalat miltei laahasivat pohkeenväistöjen välissä maata, jonka Sylvi osasi hyvin korjata ilman huomautustani. Pohkeenväistöt sujuivat kaksikolta mallikkaasti - oikea suunta oli Demille huomattavasti helpompi kuin vasen - jonka jälkeen käskin tehdä toiselle pitkälle sivulle yhden loivan kiemurauran. Valmennus jatkui hyvin tasaisesti sekä rauhallisesti, vaikkain loppua kohden Demi tuntui itsekkin jopa innostuvan ja sen silmistä loisti sen pirteys ja yritteliäisyys. Tällaisista valmennettavista minä pidin.
“Hyvä, voit nyt tehdä loppuverryttelyn”, totesin tyytyväisenä ja jäin loppuverryttelyn ajaksi ohjeistamaan Demin selässä keikkuvaa Sylviä, miten tuo voisi saada tammaa helpommin koottua tulevaisuudessa jämäkän harjoittelun tuloksena.
15.12.2018 - Joulutanssiaiset ja maastoretki Orange Woodissa
Olimme lähteneet Foxburyn poppoolla rajan toiselle puolelle Kanadaan Orange Woodiin ratsastusretkelle. Kulttuurishokki ei siis ollut kummoinen, mutta maisemat olivat kyllä huomattavasti jylhemmät kuin meillä pyöreiden ja matalahkojen vuorijonojen keskellä Vermontissa. Erityisesti ihastuin Sinicoastin sumuisiin aaltoihin, joiden lempeästä kohinasta saattoi kotona vain haaveilla.
Orange Woodin pihalle oli kokoontunut varsin sekalainen seurakunta ratsukoita. Me seisoimme ratsuni Demin kanssa hieman sivummalla ja katselimme hyörivää ja pyörivää joukkoa. Demi oli tyyni kuin viilipytty, eikä sitä tuntunut rasittavan matkanteko tai uusi paikka tippaakaan. Edes vieressä steppaileva tamma ei saanut tartutettua levottomuutta ratsuuni ja hyvä niin.
Maisemat vain paranivat talsiessamme lumisen maiseman läpi. Hevosten ja ratsastajien hengitykset huurusivat kiristyvässä pakkasessa ja lumihiutaleet jäivät kiinni hevosten harjoihin hetkeksi ennen kuin sulivat pois. Demi käyttäytyi ratsunani moitteettomasti. Mitä nyt kerran pari kiristi askeleitaan kuin vinkaten, että hei mamma, voitaisko tässä kohtaa pyrähtää iiihan pienen pienelle laukkaspurtille? Ehkä äitiyden tuoma viisaus oli vihdoin ja viimein rauhoittanut vanhan kilpaponin pään, koska retken edetessä tamma ymmärsi, ettei laukka kuulunut tämän päivän valikoimaan ja tyytyi kulkemaan siivosti käynnissä ja ravissa.
Saapuessamme Tanssivaan Muuliin eli Tamuliin, illanviettopaikkaamme punavalkoiseen latoon, tunnelma tuntui olevan jo katossa. Lato oli koristeltu ulkoa jouluvaloin ja ulos kantautui iloinen joululaulujen pauhu. Ihmisiä hengaili Tamulin edustalla, mutta katseeni kiinnittyi seinään nojailevaan tummaan ja komeaan sänkipartaiseen cowboyihin. Mies kääntyi meihin päin, kun ratsastimme pihaan. Cowboyhattu varjosi miehen silmiä, joten en nähnyt tarkalleen, mitä mies katsoi. Tamulin edustalla oli puomeja, joihin sidoimme hevoset. Juotin Demin, riisuin siltä suitset ja vaihdoin riimun päähän. Löysäsin satulavyötä ja heitin Tamulin eteisestä viltin ohutkarvaisen tamman päälle, jotta sille ei tulisi vilu. Hevoset saivat eteensä ison kasan heiniä, joita Demi jäi rouskuttelemaan tyytyväisenä.
Mies oli kadonnut Tamulin edustalta, kun kävelimme ladon ovista sisään. All I Want For Christmas Is You soi taustalla ja ihmiset tanssivat tanssilattialla iloisesti. Suuntasin ensimmäisenä vessan kautta baaritiskille, josta tilasin Lännen Auringon - Tamulin erikoisuuden. Pippurisen lempeä maku oli mieleeni ja tyytyväisenä hörpin juomaa nojaillen baaritiskiin iloista joulutunnelmaa fiilistellen. Pari retkeläistä jäi kanssani jutustelmaan hevosistaan ja kertasimme ratsastusretken parhaita paloja. Toivotin kaikki myös lämpimästi tervetulleiksi Foxburyyn joskus lomailemaan.
Tanssittuani villisti Orange Woodin oman bändin Foxgallopin tahtiin (ja laulettuani ääneni käheäksi Last Christmaksen mukana) nälkä alkoi kurnia vatsassa. Tilasin suuren lautasellisen cheddarnachoja ja istuuduin vapaana olevaan rauhalliseen nurkkapöytään. Komea sänkipartainen mies, jonka olin nähnyt nojailevan ladon seinään tullessamme, oli ilmeisesti paikallisia. Miehen ympäri pörräsi jos jonkinlaista porukkaa ja mies näytti tuntevan ne kaikki. Myös hameväkeä parveili komean cowboyn ympärillä enkä edes viitsinyt mennä jonon hännille tekemään parempaa tuttavuutta - tuskin edes ehtisin miehen puheille tämän vuorokauden puolella.
Istuin yksin napostellen nachojani pöydässä ja mietiskelin millä tiskillä olisi lyhyin jono, jos hakisin lisää juotavaa. Muut retkeläiset näyttivät hajaantuneen pitkin baaria. "Iltaa. Onko tässä pöydässä tilaa?" kuulin tumman miesäänen toiselta puoleltani ja hyvä, etten hypännyt säikähdyksestä kattoon. Kysyjäksi paljastui juuri se mies, jonka perään olin haikaillut koko illan. Yritin löytää ääneeni coolia välinpitämättömyyttä vastatessani pidättyneen kohteliaasti miehelle. Se oli kuitenkin hieman haastavaa, sillä olin säikähtäessäni vetänyt nachon palasen väärään kurkkuun. Köhin vedet silmissä jotain, jonka vain hyvällä mielikuvituksella saattoi tulkita myöntäväksi vastaukseksi. Mies hädissään taputti minua selkään ja tarjosi omasta juomastaan hörppyä. Lopulta sain yskänkohtauksen loppumaan ja pyyhin levinneitä meikkejäni silmäkulmasta pois.
"James Duncan, Kanadan virallinen nachoihin tukehtuvien pelastaja", mies ojensi kättään minulle. "Sylvia Woods, miljardien vuosien evoluution tulos ja silti kyvytön syömään ilman tukehtumiskuolemaa", pihisin virnistäen ja huomasin, ettei miehen vasemmassa nimettömässä killunut sormusta. Lupaavaa. "Olipa onni, että satuin paikalle", James naurahti ja jatkoi: "Mikä saa neidin Waterphewin kyläpahaseen?" Selitin maastoretkestämme ja viitoin Kittyn suuntaan, joka parhaillaan jorasi lavan edustalla tonttulakki heiluen. Samassa kappaleeksi vaihtui hitaampi joululaulu ja James ojensi kätensä minulle. "Saanko luvan?" mies kumarsi ja minä olin sulaa vahaa. Voi kyllä, ihan koska vain! Astellessamme tanssilattialle huomasin Jamesin ympärillä pyörineiden naisten pistävät katseet selässäni, mutta en välittänyt, vaan annoin Jamesin viedä.
Muutaman tanssin jälkeen James pahoitteli, että hänen täytyi poistua hetkeksi paikalta. Tanssin lomassa olin saanut selville, että James oli arvaukseni mukaan paikallisia ja työskenteli Hot Wair Balloon Clubilla kesäisin. Näin talviaikaan James työsketeli talonmiehenä Waterphewin kouluilla, aurasi katuja mönkijällään ja oli mukana aktiivisesti kylän toiminnassa. Ei ihmekään, että kaikki tuntuivat tietävän Jamesin jostain. Joululaulut keskeytyivät, kun mikrofonista kajahti ilmoitus, että ulkona pihalla juoksentelee karannut hevonen. Nappasin takkini naulakosta mukaan ja juoksin pihalle - karkuteillä oleva hevonen oli saatava nopeasti kiinni. Kunhan se ei vain olisi Demi... Pihalla näin heti hämmentyneen Demin seisovan edelleen kiinni puomissa. Huokaisin syvään ja kiirehdin tamman luokse. Joku Tamulin henkilökunnasta oli onnistunut saamaan jo karkuteillä olevan hevosen kiinni, joten tilanne oli onnellisesti ohi.
Alkoi olla jo aika lähteä takaisin Orange Woodiin. Kävin vielä sisällä etsimässä Jamesia, mutta mies oli jälleen kadonnut kuin tuhka tuuleen. Pettyneenä menin varustamaan karkaamisepisodista hermostuneen Demin, joka ei olisi enää malttanut seisoa paikallaan. Olin juuri nousemassa ratsaille, kun näin Jamesin huitovan Tamulin ovella. Mies hölkkäsi pitkin askelein kohti ja silitti Demin kaulaa. "Meinasitko vallan kadota kaupungista ponisi kera ja jättää numerosi selvittämisen minun vastuulleni?" James kysyi ja ojensi taskustaan paperinpalan ja kynän. "Ihan kuin nykyteknologian aikana menisi minuuttia kauempaa selvittää yksi numero", hymähdin, mutta kirjoitin kuitenkin kuuliaisesti paperin kulmaan tussilla puhelinnumeroni. Epäilin, että mies edes muistaisi soittaa minulle, mutta Jamesin kanssa oli ollut niin mukava rupatella, että kannatti ainakin antaa mahdollisuus. Eikä todentotta tänä päivänä sinkuilla ole varaa nirsoilla, kun sopiva sulhasehdokas osuu kohdalle! Isoäitini oli jo vihjaillut siihen suuntaan, että jos en ennen kolmekymppisiäni löytäisi vakavaa parisuhdetta, jäisin aivan varmasti vanhaksipiiaksi. Aloin itsekin jo uskoa näin pian tapahtuvan.
Muut odottivat jo meitä ja olin jo kiireen vilkkaa nousemassa ratsaille, kun James veti minut syliinsä halaukseen ja painoi nopean suudelman poskelleni. "Soitan huomenna", James kuiskasi ja punttasi minut selkään (mikä oli vähän huvittavaa, koska Demillä on säkäkorkeutta vaivaiset 144 senttiä). Muut katsoivat merkitsevästi, kun hymyä pidätellen ratsastin Demin letkan perään ja James jäi heiluttamaan Tamulin edustalle jouluvalojen lämpimän valon keskelle.