🌲 HENKILÖKUNTA
|
🌲 CROWHILL
|
🌲 MUUT ELÄIMET
|
🌲 TARINOITA
|
Vermont - les Verts Monts, vihreät vuoretFoxburyn tilukset sijaitsevat Vermontin luonnonkauniissa osavaltiossa Uuden Englannin alueella Yhdysvaltojen koilliskolkassa, aivan Kanadan rajan tuntumassa.
Asukasluvultaan Vermont on Yhdysvaltojen seitsemäksi pienin osavaltio ja siitä kertoo myös Vermontin suurin kaupunki Burlington, jossa on vain 42 000 asukasta. Ehkä juuri tämän vuoksi Vermont sopii hieman erakolle luonteenlaadulleni hyvin - yksinäistä ja rauhallista paikkaa ei tarvitse kauaa hakea, kun sellaisen tarpeessa on. Vermont on kuuluisa upeasta syksyn ruskaloistosta, vehreistä vuorista, vaahterasiirapista, Amerikan mittapuulla kylmistä talvista, laskettelukeskuksista sekä tietenkin Ben&Jerry's jäätelöstä. Tarvittaessa Kanadan Montrealin miljoonakaupunkiin pääsee autolla parissa tunnissa, joten sivistyskään ei ole turhan kaukana. Foxbury Farm sijaitsee kylässä nimeltä Crowhill. Se on pieni ja idyllinen, vuorten kupeessa sijaitseva hyvinvoiva kylä, vaikka vakituisia asukkaita ei olekaan kuin hieman yli 4000. Etäisyyksiä
|
UP NORTH |
Foxbury Farm
Foxbury Farm perustettiin vuonna 1966, kun vermontilaisen maatilan nuorin poika Henry Woods osti ison tontin Crowhillistä. Siihen aikaan kylä oli vasta muodostumassa eikä siellä täällä sijaitsevia maatiloja oikein voinut kutsua yhtenäiseksi kyläksi. Henry kaatoi omin käsin puita tontilta ja rakensi niistä asuintalon, navetan ja hevossuojan. Vaimo löytyi muutamaa vuotta myöhemmin kirkonkylältä nuorten iltamista ja Sadie muutti Henryn tilalle emännäksi. Häitä tanssittiin Henryn rakentamassa ladossa pian parin tapaamisen jälkeen ja siitä asti pariskunta on viettänyt onnellista avioelämää Foxburyn tilalla.
Foxbury tunnetaan paitsi hevostilana, mutta myös erinomaisista luomutuotteistaan. Kurpitsat kasvavat ravinteikkaassa maaperässä suuriksi ja makeiksi. Kurpitsoista suurin osa myydään Halloween-juhlien tarpeisiin, mutta osasta tehdään ikivanhalla Sadien siskon Maggien reseptillä valmistettua kurpitsamehua. Kurpitsasato on usein niin valtava, että ylijäämäkurpitsoita lahjoitetaan vähävaraisille perheille sekä niistä leivotaan kurpitsapiiraita myyntiin.
Vaahterasiirappi on vermontilainen kuuluisuus ja Foxburyssa on tuotettu laadukasta vaahterasiirappia jo vuodesta 1952, kun Henry päätti hyödyntää tiluksilla kasvavat sokerivaahterametsät. Vaahterasiirappia valmistetaan helmi-, maalis- ja huhtikuussa, joten se toi mukavaa lisätienestiä muuten hiljaiseen talvikauteen. Henry's Pure Vermont Maple Syrupia myydään paikallisissa ruokakaupoissa, mutta myös tilan omassa puodissa. Kannattaa tulla ajoissa, sillä vaahterasiirappimme menevät yleensä kuin kuumille kiville.
Tilalla kasvatetaan pienimuotoisesti myös maissia. Korkeaksi kasvavat maissipellot ovat kunnioitettava näky kohotessaan jopa 2,5 metrin korkeuteen. Lempipaikkani lapsena oli Foxburyn maissipelto, jonne pääsin pakoon tilan hälinää. Maissipeltojen keskellä ympäröivä maailma unohtuu ja tuntuu kuin olisi piilossa maailmaa. Sadie Woods teki aikanaan maailman parasta voimaissia, jonka ohjeen mummo on jakanut eteenpäin pojantyttärelleen Sylvialle.
Sylvian ostettua tilan, uudet tuulet puhalsivat Foxburyssa. Tilalle rakennettiin vierasmökkejä, joihin majoittuu tänä päivänä vieraita niin Yhdysvalloista kuin muualtakin maailmasta nauttimaan hevosvaelluksista, Vermontin kuvankauniista luonnosta sekä maatilan tunnelmasta. Samaan syssyyn rakennettiin myös iäkkäille Henrylle ja Sadielle pieni mummonmökki vaahterametsän reunaan, sillä Sylvia muutti isoon päärakennukseen, joka rappusineen oli liian vaikeakulkuinen huonojalkaiselle Sadielle.
Foxbury tunnetaan paitsi hevostilana, mutta myös erinomaisista luomutuotteistaan. Kurpitsat kasvavat ravinteikkaassa maaperässä suuriksi ja makeiksi. Kurpitsoista suurin osa myydään Halloween-juhlien tarpeisiin, mutta osasta tehdään ikivanhalla Sadien siskon Maggien reseptillä valmistettua kurpitsamehua. Kurpitsasato on usein niin valtava, että ylijäämäkurpitsoita lahjoitetaan vähävaraisille perheille sekä niistä leivotaan kurpitsapiiraita myyntiin.
Vaahterasiirappi on vermontilainen kuuluisuus ja Foxburyssa on tuotettu laadukasta vaahterasiirappia jo vuodesta 1952, kun Henry päätti hyödyntää tiluksilla kasvavat sokerivaahterametsät. Vaahterasiirappia valmistetaan helmi-, maalis- ja huhtikuussa, joten se toi mukavaa lisätienestiä muuten hiljaiseen talvikauteen. Henry's Pure Vermont Maple Syrupia myydään paikallisissa ruokakaupoissa, mutta myös tilan omassa puodissa. Kannattaa tulla ajoissa, sillä vaahterasiirappimme menevät yleensä kuin kuumille kiville.
Tilalla kasvatetaan pienimuotoisesti myös maissia. Korkeaksi kasvavat maissipellot ovat kunnioitettava näky kohotessaan jopa 2,5 metrin korkeuteen. Lempipaikkani lapsena oli Foxburyn maissipelto, jonne pääsin pakoon tilan hälinää. Maissipeltojen keskellä ympäröivä maailma unohtuu ja tuntuu kuin olisi piilossa maailmaa. Sadie Woods teki aikanaan maailman parasta voimaissia, jonka ohjeen mummo on jakanut eteenpäin pojantyttärelleen Sylvialle.
Sylvian ostettua tilan, uudet tuulet puhalsivat Foxburyssa. Tilalle rakennettiin vierasmökkejä, joihin majoittuu tänä päivänä vieraita niin Yhdysvalloista kuin muualtakin maailmasta nauttimaan hevosvaelluksista, Vermontin kuvankauniista luonnosta sekä maatilan tunnelmasta. Samaan syssyyn rakennettiin myös iäkkäille Henrylle ja Sadielle pieni mummonmökki vaahterametsän reunaan, sillä Sylvia muutti isoon päärakennukseen, joka rappusineen oli liian vaikeakulkuinen huonojalkaiselle Sadielle.
Talli
Foxburyssa on ollut hevosia koko se historian ajan. Aluksi työhevosia, mutta myöhemmin joutilaita seurahevosia, koska Henry ei oikein osannut olla ilmankaan. Varsinaista hevoskasvatusta tai hevostoimintaa tilalla ei järjestetty ennen kuin Sylvia astui kuvioihin - jos lukuun ei oteta satunnaisia hääajoja Henryn vanhalla morgan-orilla. Hevosmiehenä tunnettu Henry näytti heti vihreää valoa, kun Sylvia alkoi puhua uuden tallin rakentamisesta, sillä vanha hevossuoja oli jo ränsistynyt ja aikansa elänyt.
Uusi tallirakennus valmistui tilan maille vuonna 2015 ja on punainen perinteinen amerikkalainen lato valkoisine pieluksineen ja ovenkarmeineen. Kaksi suurta liukuovea aukenevat tallikäytävälle, jossa hevoset kurkistelevat uteliaina puoliovisista karsinoistaan tallin menoa. Karsinoiden lisäksi tallissa on nahkalta tuoksuva varustehuone, kodikas pieni toimisto sekä suuri rehuvarasto, josta johtaa natisevat portaat tallin ylisille, jonne on rakennettu heinäparven lisäksi viihtyisät oleskelutilat.
Hevoset tarhailevat lankkuaitaisissa suurissa laiduntarhoissa, jotka kumpuilevat tilan mailla ristiin rastiin. Laidunmaita riittää silmänkantamattomiin, mutta kaikki laitumet eivät ole ympärivuotisessa käytössä. Laitumien ulkopuolelle jäävät maissipellot, vaahterametsät sekä kurpitsamaat, mutta aina joskus joku pieni pirulainen onnistuu karkaamaan tarhasta ja tekemään tuhoja viljelysmailla. Hevosten laidunten läpi virtaa Mikowa Riverin kapea uoma, joka solisee kauniisti virratessaan kohti Northern Lakesien järvirypästä. Joen ylittää muutamasta kohdasta kaunis puusilta, jotka on turvallista ylittää myös hevosten kanssa.
Uusi tallirakennus valmistui tilan maille vuonna 2015 ja on punainen perinteinen amerikkalainen lato valkoisine pieluksineen ja ovenkarmeineen. Kaksi suurta liukuovea aukenevat tallikäytävälle, jossa hevoset kurkistelevat uteliaina puoliovisista karsinoistaan tallin menoa. Karsinoiden lisäksi tallissa on nahkalta tuoksuva varustehuone, kodikas pieni toimisto sekä suuri rehuvarasto, josta johtaa natisevat portaat tallin ylisille, jonne on rakennettu heinäparven lisäksi viihtyisät oleskelutilat.
Hevoset tarhailevat lankkuaitaisissa suurissa laiduntarhoissa, jotka kumpuilevat tilan mailla ristiin rastiin. Laidunmaita riittää silmänkantamattomiin, mutta kaikki laitumet eivät ole ympärivuotisessa käytössä. Laitumien ulkopuolelle jäävät maissipellot, vaahterametsät sekä kurpitsamaat, mutta aina joskus joku pieni pirulainen onnistuu karkaamaan tarhasta ja tekemään tuhoja viljelysmailla. Hevosten laidunten läpi virtaa Mikowa Riverin kapea uoma, joka solisee kauniisti virratessaan kohti Northern Lakesien järvirypästä. Joen ylittää muutamasta kohdasta kaunis puusilta, jotka on turvallista ylittää myös hevosten kanssa.
Ratsastusmahdollisuudet
Suuri ratsastuskenttä sijaitsee aivan tallin seinustalla. Hiekkapohjaisella kentällä järjestetään tunteja ja sinne mahtuu useampi ratsukko samanaikaisesti työskentelemään. Kenttä on mahdollisuus jakaa kahtia kahdeksi pienemmäksi osuudeksi. Puomivarasto sijaitsee pienessä katoksessa kentän toisessa päädyssä ja sieltä löytyy myös kartioita, renkaita, tynnyreitä ja muuta tarpeellista tarviketta. Kenttä on valaistu pimeitä iltoja varten.
Maneesi on rakennettu kauemmaksi tallipihasta, pienen hiekkatien päähän, joka kiemurtelee tumman havumetsän kätköihin. Metsän syleilyssä oleva maneesi on lämmitetty ja siellä on mukava pimeinä syys- ja talvi-iltoina ratsastaa ilman pelkoa sormien ja varpaiden paleltumisesta. Maneesi on valaistu ja sieltä löytyy myös pieni katsomo.
Ratsastusreittejä Foxburyn ja Crowhillin mailla on niin paljon, että aika ei riitä niitä kaikkia tutkimaan. On valoisaa lehtipuumetsää, synkkätunnelmaisia havumetsiä, kukkuloita ja notkelmia, jokia ja järviä sekä niittyjä ja peltoja silmän kantamattomiin. Vermont ei ole turhaan tunnettu luonnostaan ja siitä Foxburyssa saa nauttia vuoden jokaisena päivänä. Tilan maille on rakennettu suosittu maastoesterata, joka kiemurtelee metsien ja kukkuloiden lomassa.
Maneesi on rakennettu kauemmaksi tallipihasta, pienen hiekkatien päähän, joka kiemurtelee tumman havumetsän kätköihin. Metsän syleilyssä oleva maneesi on lämmitetty ja siellä on mukava pimeinä syys- ja talvi-iltoina ratsastaa ilman pelkoa sormien ja varpaiden paleltumisesta. Maneesi on valaistu ja sieltä löytyy myös pieni katsomo.
Ratsastusreittejä Foxburyn ja Crowhillin mailla on niin paljon, että aika ei riitä niitä kaikkia tutkimaan. On valoisaa lehtipuumetsää, synkkätunnelmaisia havumetsiä, kukkuloita ja notkelmia, jokia ja järviä sekä niittyjä ja peltoja silmän kantamattomiin. Vermont ei ole turhaan tunnettu luonnostaan ja siitä Foxburyssa saa nauttia vuoden jokaisena päivänä. Tilan maille on rakennettu suosittu maastoesterata, joka kiemurtelee metsien ja kukkuloiden lomassa.
Elämää tilalla
Työtä suurella tilalla riittää vuoden jokaisena päivänä, mutta juhlan hetkistäkin osataan nauttia yhdessä erinomaisen henkilökunnan kanssa. Halloween, kiitospäivä, joulu ja uusivuosi ovat suurimpia juhlia ja niiden valmisteluun käytetään paljon aikaa Foxburyssa. Lisäksi tilalla järjestetään vuoden ympäri erilaisia teemapäiviä ja illanistujaisia, johon kutsutaan paljon ystäviä, tuttavia ja naapureita.
Aamut alkavat Foxburyssa aamutallilla. Hevoset ja muut eläimet ruokitaan, loimitetaan tarvittaessa ja viedään laitumelle. Kesäkuukausina hevoset yleensä laiduntavat ympäri vuorokauden. Karsinat siivotaan heti aamulla ja tallikäytävä siistitään, jonka jälkeen talli on virallisesti avoinna. Aamupäivisin ratsastetaan usein omia hevosia ja treenataan kilpailuihin. Joskus myös valmennukset osuvat aamupäivään. Useimmille asiakasvaelluksille lähdetään myös aamupäivän aikana.
Muut kuin tallityöntekijät viettävät aamun omissa askareissaan. Maatilan hoitoon liittyy monenlaista työtä, kuten peltojen hoitamista, sadonkorjuuta, työkoneiden huoltoa, vaahterasiirapin purkitusta sekä aitojen ja rakennusten kunnossapitoa ja korjausta. Maatilapuodin myyjä laskee kassan, järjestelee hyllyjä ja leipoo päivän tuoreet leivonnaiset esille sekä ohjeistaa uusia ja lähteviä matkalaisia.
Keskipäivällä työt keskeytetään ja kaikki kokoontuvat suuren lounaspöydän ääreen. Vaihdetaan päivän kuulumiset ja suunnitellaan loppupäivää, jonka jälkeen kaikki katoavat omien työtehtäviensä kimppuun.
Iltapäivällä klo 17 alkavat ratsastustunnit, joita on aina klo 20 asti maanantaista perjantaihin. Ratsastustuntien jälkeen alkaa iltatalli. Hevoset tuodaan sisälle, jaetaan iltaruoat ja laitetaan aamuruoat valmiiksi likoamaan. Usein iltatallin jälkeen tallin toimistossa palaa valo joskus pitkälle yöhönkin, kun Sylvia hoitaa paperitöitä päivän kiireiden jälkeen.
Tila on auki virallisesti arkisin klo 8-21. Maatilapuoti on auki 9-17, mutta suuret tilaukset (esim. vaahterasiirappia tai kurpitsoita) voi noutaa myös erikseen sovittuna aikana. Lauantaisin tilalla on usein vaelluksia sekä erilaisia tapahtumia, kuten myyjäisiä, häitä, syntymäpäiviä ja illanviettoja, joten tunteja ei järjestetä. Sunnuntaisin tila on kiinni ja nauttii ansaitusta vapaapäivästään.
Aamut alkavat Foxburyssa aamutallilla. Hevoset ja muut eläimet ruokitaan, loimitetaan tarvittaessa ja viedään laitumelle. Kesäkuukausina hevoset yleensä laiduntavat ympäri vuorokauden. Karsinat siivotaan heti aamulla ja tallikäytävä siistitään, jonka jälkeen talli on virallisesti avoinna. Aamupäivisin ratsastetaan usein omia hevosia ja treenataan kilpailuihin. Joskus myös valmennukset osuvat aamupäivään. Useimmille asiakasvaelluksille lähdetään myös aamupäivän aikana.
Muut kuin tallityöntekijät viettävät aamun omissa askareissaan. Maatilan hoitoon liittyy monenlaista työtä, kuten peltojen hoitamista, sadonkorjuuta, työkoneiden huoltoa, vaahterasiirapin purkitusta sekä aitojen ja rakennusten kunnossapitoa ja korjausta. Maatilapuodin myyjä laskee kassan, järjestelee hyllyjä ja leipoo päivän tuoreet leivonnaiset esille sekä ohjeistaa uusia ja lähteviä matkalaisia.
Keskipäivällä työt keskeytetään ja kaikki kokoontuvat suuren lounaspöydän ääreen. Vaihdetaan päivän kuulumiset ja suunnitellaan loppupäivää, jonka jälkeen kaikki katoavat omien työtehtäviensä kimppuun.
Iltapäivällä klo 17 alkavat ratsastustunnit, joita on aina klo 20 asti maanantaista perjantaihin. Ratsastustuntien jälkeen alkaa iltatalli. Hevoset tuodaan sisälle, jaetaan iltaruoat ja laitetaan aamuruoat valmiiksi likoamaan. Usein iltatallin jälkeen tallin toimistossa palaa valo joskus pitkälle yöhönkin, kun Sylvia hoitaa paperitöitä päivän kiireiden jälkeen.
Tila on auki virallisesti arkisin klo 8-21. Maatilapuoti on auki 9-17, mutta suuret tilaukset (esim. vaahterasiirappia tai kurpitsoita) voi noutaa myös erikseen sovittuna aikana. Lauantaisin tilalla on usein vaelluksia sekä erilaisia tapahtumia, kuten myyjäisiä, häitä, syntymäpäiviä ja illanviettoja, joten tunteja ei järjestetä. Sunnuntaisin tila on kiinni ja nauttii ansaitusta vapaapäivästään.
VIRTUAALITALLI - A SIM GAME STABLE
Koristekuvat © Shots by VB (lisenssi), Rachel Clarke (lisenssi), Barbara Friedman (lisenssi), Tabrel (lisenssi)
Avendesorra (lisenssi), Theresa Phillips (lisenssi), Ed Yourdon (lisenssi)
Matthew Smith (lisenssi), Putneypics (lisenssi)
Koristekuvat © Shots by VB (lisenssi), Rachel Clarke (lisenssi), Barbara Friedman (lisenssi), Tabrel (lisenssi)
Avendesorra (lisenssi), Theresa Phillips (lisenssi), Ed Yourdon (lisenssi)
Matthew Smith (lisenssi), Putneypics (lisenssi)